Lähdimme reilu viikko sitten perjantaina työporukan kanssa Tallinnaan shoppailemaan ja nauttimaan etelän keväästä.Laivan tultua satamaan päätimme kuitenkin ensin käydä syömässä, ennen kuin täysin antautuisimme tuhlailuviettiemme valtaan. Ravintolaksi valitsimme paikallisen suuren olutravintolan, jossa on tullut käytyä muutaman kerran aiemminkin maukkaan ruuan, hyvän märzenoluen ja mukavan atmosfäärin vuoksi. Onpa ravintola saanut jonkun sertifikaatinkin hyvästä palvelusta. Siis sinne suuntasimme.

Ravintola oli melko täysi ja kiireiset tyrolilaismekkoiset tarjoilijatytöt ja nahkahousuiset tarjoilijapojat hyörivät kantaen herkullisen näköisiä annoksia ja kunnioitustaherättäviä olutkolpakoita pöytiin. Saatiin kiva pöytä parvelta. Sieltä oli mukava katsella ravintolasalia ja sen asiakkaita omia annoksia odotellessa.

Palvelu oli ripeää ja ystävällistä, alkuruuat maittavia, kuten olimme olettaneetkin. Pääruoka tuotiin pöytään ja sekin oli hyvää, paitsi että yhdellä pippuripihvi oli niin jänteikästä, että sitä ei puremalla nielty. Tästä alkoi ongelmat. Pyysimme tarjoilijaa paikalle. Tarjoilijapoika oli aivan ymmällään: mitä pitäisi tehdä, jos asiakas valittaa. Sitä siinä paikassa ei ilmeisesti ole aiemmin tapahtunut! No, neuvoimme poikaa viemään pihvi keittiöön. Poika teki työtä käskettyä ja palasi takaisin pilkotun pihvin kanssa. Liha oli kokin mielestä erinomaista, joten valitus oli aiheeton.

Emme tyytyneet tähän, vaan pyysimme kokin paikalle. Kokki tuli ja totesi, että lihassa ei ole mitään vikaa ja lähti takaisin keittiöön. Ehdotimme hinnan alennusta, jos pihviä ei kerta vaihdeta. No, tapahtumat etenivät niin, että lopulta paikalla kävi vuoropäällikkö, saimme seuraksemme kaksi venäjänkielistä turvamiestä, meitä uhkailtiin poliisilla ja lopulta paikalle tuli ravintolapäällikkö. Myös meillä oli ässiä hihassa eli samassa ravintelissa oli myös kolme tuttua juristia, jotka tulivat antamaan lainopillista tukea meille tukalassa tilanteessamme. Jossain vaiheessa meille luvattiin 10 prosentin alennus laskusta, toisessa vaiheessa tarjous katsottiin aiheettomaksi ja jo vanhentuneeksikin. Aina välillä muu henkilökunta poistui paikalta ja jäimme neuvottelemaan keskenämme turvamiesten vartioimina, mitä pitäisi tehdä. Odotimme poliisia paikalle.

Lopulta päädyimme antamaan periksi sen verran, että jos me vielä saisimme edes sen kymmenen prosenttia, joka siis oli jo vanhentunut tarjous, niin hyväksytään se, että päästään pois ravintolasta ja ehditään vielä laivaankin. Pitkin hampain ravintolapäällikkö antoi sinnikkäiden neuvottelujen jälkeen periksi ja saimme luvan poistua ravintolasta maksettuamme laskun, josta oli vähennetty melkein 10 prosenttia.  Vielä meille toivotettiin, ettemme enää ikinä ilmaantuisi kyseiseen kuppilaan. Joten porttikielto tuli! Elämäni ensimmäinen - no, nyt sekin on koettu.

Joten nyt sitten kertoilen tästä teille, hyvät ystävät, enkä siis enää suosittele ravintolaa  kellekään, kuten aiemmin olen tehnyt. Minulla on siihen oikeus, kuten ravintolapäällikkö ystävällisesti ilmaisi.

Ja vielä tarkennukseksi, millainen sitten oli tämä rymyporukka, jolla ei enää ole asiaa yhteen Tallinnan suurimmista olutravintoloista: kolme keski-ikäistä valtion naispuolista virkailijaa ja yksi parikymppinen opiskelijatyttö.