Tänä vuonna Agirotu pidettiin Teivon Ravikeskuksessa Tampereen kupeessa. Ihan siis siedettävän matkan päässä kotoa. Mimmi lähti jo aamupäivällä Marjaanan porukoiden kyydissä, jotta ehtisi osallistumaan Riesan kanssa neljältä alkaneeseen iltakisaan. Me, Tabe ja minä,  lähdettiin isännän kanssa muutamaa tuntia myöhemmin -jonkun, siis isännän, kun piti olla töissäkin. Itse olin onnistunut järjestämään itselleni sairaslomapäivän leikkauttamalla kystan yläleuasta. Ei ehkä kaikkein yksinkertaisin tapa hoitaa itselleen vapaapäivää, mutta toimiva. Pienenä haittana omenaksi turvonnut poski ja vaikuttava mustelma leuassa.

Agirotu, tapahtuma, joka ei säästä perheen koiraakaan. Isäntä voisi ajatella agirotua tapahtumana, joka ei säästä perheen isäntääkään. Kuitenkin ihan kiltisti hän on jokaiseen Agirotuun osallistunut jo yhdeksän kertaa. Toiminut autonkuljettajana, roudarina, teltankokoojana, tolppana, kuvaajana, juoksupoikana - kuten kelpo kepon kuuluukin. Ihailtavaa, kun ottaa huomioon, että agility ei ole hänen lajinsa, ei edes penkkiurheiltuna. 

Lauantai kului kisoja seuraillen ja valokuvaten. Jännättiin Mimmin ja Riesan ratoja ja kannustettiin bordereita. Sunnuntai oli minun päiväni. Lääkärin ohjeiden mukaan minun tuli välttää saunomista, ponnisteluja sekä urheilua leikkausta seuraavien 4-5 päivän aikana, mutta kun olo oli hyvä, kiitos riittävän lääkityksen, en malttanut jättää ratoja väliin. Joten ensimmäiseksi kävin Riesan kanssa kiertämässä radan seniorikisassa. Haaveena oli voitto ja hieno kuva ASB:hen. No, voittoa ei tullut, ei tulostakaan joten lehti jäi ilman raflaavaa palkintokuvaa. Joten laitan kuvan tähän:

Rata Riesan kanssa oli sinänsä ihan kiva. Odotettavat virheet tulivat jokaiselta kontaktiesteeltä eli koira kielsi joka kontaktin. Olisi vaatinut tarkempaa käskytystä. Olin myöhässä. Mutta teki hienot alastulot! Siitä voin olla tyytyväinen. Ja muutenkin rata meni jouhevasti.

Tabe aloitti Agirotu-uransa möllijoukkueen ensimmäisenä lähtijänä. Ja teki sen näyttävästi! Kaksi ensimmäistä estettä meni kivasti, sitten repesi. Kiersi kolmannen hypyn, ryntäsi suoraan putkeen, jonka jälkeen kunniakierros radan ympäri, taas toiseen putkeen, palasi luokseni, hyppäsi kolmannen esteen, luvalla putkeen, kielsi seuraavan hypyn, kunniakierros, putki, hyppy, kielto,hyppy,kielto, kunniakierros... Siis neiti nautti koko rahan edestä radalla  ja valtasi areenan. Sillä tuntui olevan hauskaa, kuten yleisölläkin. En minäkään murheen murtama ollut. Taben puolustukseksi voi kuitenkin sanoa, että se pysyi rata-alueella ja teki molemmat kontaktit esimerkillisesti. Pojat, Brando, Onni ja Gizmo, suorittivatkin sitten omat osuutensa numerojärjestyksessä ja mallikelpoisesti. Liekö tämä esimerkki tippaleipä- ja putkiaivoista? Olisi ollut mielenkiintoista tietää, mikä oli joukkueemme tulos, mutta sitä ei tuolta tulospalstalta löytynyt. Olikohan Taben ratasuoritus liian haasteellinen tuomarin tuomaroitavaksi?

No, meillä on siis vielä jonkin verran harjoiteltavaa ennen kuin seuraavan kerran otamme kisastartin. Tästä tulos tuskin voi muuta kuin parantua - toivottavasti.

Tabe ja kepo