Viikonloppu vietettiin kauneuskisoissa: lauantaina Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa ja sunnuntaina Karjaalla. Mukana lauantaina Wilma, Tabe ja Riesa, lauantaina Riesa jäi äijäilemään mökille isännän ja vävypojan kanssa.

Aamulla sää vaikutti tyypilliseltä tämän kesän säältä: pilvistä ja sateista, vain ukkonen ja rakeet puuttuivat. Tämä siis joskus aamuneljältä, kun kuuntelin sateen ropinaa ikkunaa vasten ja puoliunessa olin menossa kummityttöni häihin, jotka tosin vietetään vasta elokuun lopulla. Pohdiskelin unissani, miten häämekko kestää Tuomarinkartanon märän nurmikon ja kuinka tarjoilut saadaan hoidettua kaatosateessa.

Onneksi sade lakkasi aamuun mennessä ja pienestä uhkailusta huolimatta, päivästä kehkeytyi hieno heinäkuinen päivä aurinkoineen päivineen. Ja kuten aiemminkin, poltin itseni. Aurinkorasvan jätin turhana painolastina kotiin.  Se säästä.

Koiria oli errariin ilmoitettu kiitettävä määrä , 145 borderia. Ajatella, mikä määrä verenhimoisia pikkupetoja yhtä aikaa pienellä alalla. Petoja siis, jos on uskominen joitakin keskustelupalstoja! Mehän tiedämme paremmin, että borderit ovat pääosin sosiaalisia ja ystävällisiä koiria! Pientä nokkapokkaa lukuunottamatta ei mitään dramaattista tapahtunut sillä saralla.

Ensimmäisenä kehään pääsi pyörähtämään Tabe, joka esiintyi mallikelpoisesti nuortenluokassa ja sai laatuarvostelukseen ERIn ja sijoittui luokassaan hieman ahtaiden takaliikkeittensä vuoksi neljänneksi noin kahdenkymmenen kilpasisarensa joukossa. Ei huono!

Seuraavana esiintyi Wilma veteraaniluokassa: 'A golden oldie of super type enjoing her day out', noin niin kuin lyhennettynä arvosteluna. Wilma fiilisteli ja nautti kehässä olemisesta. Siinä saa namia ja ihmiset katsoo. Mitäpä sitä voi pieni borderimummo enempää toivoa! Että se on hellyttävä! ERI ja VEK2.

Riesan esiintymistä en valitettavasti nähnyt, sillä olin itse samaan aikaan kuvaamassa luokkavoittajien pönötyskuvia. Mutta ERIn Riesakin sai valioluokassa, mutta jäi vaille sijoitusta.

Joten kaiken kaikkiaan, ihan mukavasti päivä kului. Otin rutkasti kuvia kehästä ja kehän ulkopuolelta, nautittiin valioituneiden tarjoamista herkuista: kakuista, vaahtokarkeista, skumpastakin, yms. yms.yms.

Olimme ilmoittaneet isännälle, että pippalot ovat ohi neljään mennessä. Eivät ihan olleet, mutta seitsemään mennessä pääsimme jo lähtemään kohti Pohjaa. Saunottiin ja ajoissa nukkumaan.

Aamulla sitten uudestaan kehiin. Karjaalla bordereita oli vaatimattomampi määrä, kymmenen, mutta ei se laatua huonontanut. Tabe sai jälleen ERIn ja sijoittui PN2:ksi ja serti jäi karvan päähän! Wilma oli jälleen elementissään ja tuli ainoana veteraanina ROPiksi ja sijoittui PN4:ksi.

Puoleen päivään mennessä näytelmät olivat meidän osalta ohi ja koirat pääsivät uimaan. Itse en ole vielä talviturkkia heittänyt. Mikä pakko se on - ei mikään. Kyllä veden täytyy olla päälle kaksikymmentä, ennen kuin minä menen sinne itseäni liottamaan. Toista se oli ennen, mutta se on sitten jo toinen juttu.