Lomat on tältä erää pidetty, mutta vielä on kesää jäljellä!  Ja lomiakin. Sitä kun on  valtion leivissä viihtynyt riittävän kauan, jotta on tullut tienattua pitkät lomat ja lomarahanvaihtopäivät siihen vielä kaupan päälle. Seuraava loma jo häämöttääkin syyskuun alussa, jolloin lähdemme isännän kanssa Korfulle kahdeksi viikoksi.

Paljon on puhuttu surkeista alkukesän säistä, mutta ei niihin juurikaan kiinnittänyt huomiota. Pääasia, että oli lomaa. Tosin ei ne säät niin mahdottoman huonot olleet; kolmen viikon aikana oli kaksi sadepäivää ja muutamana päivänä tuli pari-kolme pisaraa, nekin enimmäkseen öisin.  Enempi oli kuivaa ja tuulista. Tosin tuuli ei sopinut meidän lahteen.  Ensimmäistäkään salamaa en nähnyt puhumattakaan mistään rakeista. Joten aika kivoja kelejä piteli  Pohjan Spakanäsin perukoilla.

Kannatti varautua sadepäivien varalle - aika moni asia, joita suunnittelin tekeväni sateen sattuessa, jäi tekemättä. Vino pino liimattavia valokuvia odottaa edelleen albumiin pääsyä, värikyniin ja piirustuspaperiin en koskenutkaan. Kuvausoppaat kannoin kiltisti avaamattomina takaisin kaupunkiin. Valokuvia tuli näpsittyä jonkin verran - edelleen ilman suurempaa tietämystä valokuvauksen hienouksista. Taben kanssa treenattiin sen verran, että päästiin siirtymään suoriin keppeihin ja isännän aikanaan rakentama rengas herätti niin paljon Tabessa kunnioitusta, ettei sen pieneen päähän juolahtanutkaan yrittää renkaan vierestä. Mitäs vielä? Joo, iltaisin tuli katseltua jalkapalloa ja Rooman ensimmäisen tuotantokauden kaikki jaksot ja osan toisesta ja tietenkin Serranosta tuli seurattua. Lisäksi lueskelin Antiikin tarinoita - sivistystä nääs.

Juhannusaattoilta meni saunoessa ja kokkoa sytytellessä. Isäntä kaivoi kätköistään vanhaa bensaa, jonka parasta ennen -päivä oli jo aikaa sitten mennyt. Mitä lie mustaa mönjää tankki täynnä. Ainaskin se sammutti tehokkaasti pienen, heiveröisen  liekin, joka kyti kosteiden kokkopuiden siimeksessä. Enpä oo aiemmin kuullut, että bensalla voi kokon sammuttaa. En kuitenkaan kehota kokeilemaan. Mutta miesväen  yrityksistä huolimatta, kokko lopulta syttyi ja paloi komeana. Ja saatiin nauttia keskikesän ehdottomasta kulinaarisesta herkusta - päältä karrelle palaneesta ja sisältä kylmästä makkarasta. Nam!