Oltiin sitten Taben kanssa epävirallisissa agilitykisoissa Lohjalla. Esteet lukuunottamatta keinua ja keppejä alkavat olla jo siinä mallissa, että kisaamista mölliradalla saattoi ajatella. Treenitkin ovat sujuneet mukavasti. Kontakti minun ja Taben välillä ihan OK, joskus jopa tosi hyvä. Joten eikun kokeilemaan kisatilannetta. Lägin halli on turvallinen aloitushalli Taben kaltaiselle kuumakaisalle: seinät vastassa kolmella sivulla ja neljännellä aita. Eipähän ainakaan pääse karkaamaan radalta.

Hyvää radoissa oli:

 - Pysyi hienosti lähdössä, vaikka ei suostunutkaan ottamaan katsekontaktia minuun. Tuijotti vain radalle ja välillä vilkuili sivulle. Eikä suostunut istumaan. Mutta seisoi kuin patsas lähtölupaa odottaen.

- Kontaktien alastulot tehtiin mallikkaasti ja kontaktilta poistuttiin vasta luvalla, vaikka etutassut eivät maassa olleetkaan vaan parin sentin päässä kontaktin alareunasta.

- Teki rohkeasti mustan putken, jota moni nuori koira tuntui vieroksuvan. Jopa useampaan kertaan ja   ilman käskyä!

-  Irtosi hienosta joskaan ei hallitusti.

-  Vauhtia piisasi. Joka suuntaan!

-  Yleisöllä oli hauskaa!

Ja mitä tuli sitten niihin ei niin hyviin puoliin radassamme:

Tulokseksi saimme K,K,K,hyl,hyl,hyl,hyl,hyl,hyl,hyl ja yliaikaa toista minuuttia. Kaiken kaikkiaan tulokseksemme tuli 255. Tosin uskon, että huolimatta siitä, että tuomari muistutti lähinnä tuulimyllyä, joitain pisteitä jäi huomioimatta. Selvennykseksi vielä, että möllit eivät hylkäytyneet vaan jokaisesta hylystä sai 20 pistettä.

Tabe kielsi puomilla ja pujahti mieluummin vieressä olevaan putkeen. Useamman kerran. Joutui siis jonkinlaiseen putkiluuppiin. Taisi luulla puomia keinuksi, jota olemme viime aikoina harjoitelleet. Sen verran epävarmasti lähti etenemään sitä pitkin sitten kun lopulta suostui pienellä avituksella nousemaan esteelle. Toisella kerralla meni jo reippaammin. Puomi on kuitenkin ollut treeneissä Taben lempparieste. Kuten putki. Ja pussi.Kepeistä puhumattakaan.

Kisakokeilu osoitti, ettemme ehkä vielä ole valmiita  kisoihin. Taben riekkuminen radalla muistutti viime syksyn treenejämme, jolloin sillä ei ollut harmainta hajua minusta tai minun tehtävästäni radalla. Ja nyt sitten treeneissä yhteistyö jo pelaa. Joten en ole epätoivoinen. Kyllä se jonakin kauniina päivänä vielä tajuaa, että kisatilanteessakin olisi tarkoitus olla samalla radalla mamman kanssa. Tähtäimenä on ollut Eckerö, mutta täytyy vielä tsekata, pitäiskö tähtäintä muuttaa. Eckerön ilmoaikaan on vielä pari kuukautta.

Meillä meni siis putkeen kisat tällä kertaa. Samaa ei voi sanoa Hansista, joka tänään aloitti kisauransa voittamalla minimöllit hienolla nollatuloksella. Turhaan Tarja hermoili etukäteen. Poika oli tosi hyvin hallinnassa ja teki iloista rataa. Siitä on hyvä jatkaa! Onnea Tarjalle ja Hansille! 

Radalla nähtiin toinenkin tuttu ensikertalainen: Mari ja Santtu tekivät hienoja ratoja. Pienestä kii, etteivät hekin onnistuneet nollatulokseen. Näin kouluttajan silmin oli kiva nähdä molemmat pojat baanalla. Älkääkä ottako oppia meistä!