Käytiin eilen Vilanderin Pertin, Peetsan,  pakeilla. Mukana Tabe ja minä, Riesa ja Mimmi sekä Sanni ja Marjaana. Mentiin kuulemaan, mitä mieltä Peetsa on karvaturreistamme ja ennen kaikkea, mitä mies sanoo koiriemme ja meidän välisistä suhteista. Ennakkoon minulla oli Tabesta käsitys, että tyttö on arka ja pehmeä. Marjaana puolestaan uskoi Sannin olevan erittäin pehmeä ja miellyttämishaluinen. Mimmi taas pitää Riesaansa itselleen täydellisenä koirana.

Peetsan huomiot koiristamme ja meistä oli osittain arvattavissa, osittain kuitenkin aika yllättäviä. Tabe ei olekaan arka, vaan lähinnä minä olen reppana. Tabe-raukka joutuu jatkuvasti olemaan varuillaan, kun mammasta ei ole kunnon pomoksi.Sen on paremman pomon puutteessa ottanut tehtäväkseen varjella itseään ja minua suuressa maailmassa. Lisäksi Tabe ei ole kovin pehmeä, joskaan ei myöskään mitenkään kova. Jotain siltä väliltä. Luonteeltaan se on  kuitenkin melko kiihkeä, mikä tulee hyvin esille agilitykentällä. Meidät määrättiin ikuiselle jääkaudelle, joskaan ei kovennetulle sellaiselle, ts. saan toki lällytellä Tabea, mutta vain silloin, kun se tulee luokseni kutsusta. En siis saa mennä sen luo sitä paijailemaan tai se ei saa huomiotani sitä vaatiessaan. Sain myös opetuksen siitä, kuinka osoitan Tabelle, kummassa päässä remmiä pomo on yhteisillä lenkeillämme. Tällä tavalla Tabe toivottavasti jossain vaiheessa rupeaa luottamaan kykyyni tulla toimeen. Ja se saa tällöin keskittyä oleelliseen eli olemaan kunnon koira.

Riesan Peetsa totesi olevan kova luonteeltaan, ja Mimmin olevan Riesan narttu. Suhde toimii hyvin. Mitään korjattavaa ei ole. Riesa on niin kova, että olipa Mimmi millainen reppana tahansa, ei hän voi koiran elämää pilata. Riesalla on hyvä olla. Mimmillä myös. Eli Mimmin arvio osui aikas kohdalleen. Kyllä sitä kelpaa, kun on tuollainen uros! Ja toinenkin kotona.

Marjaanan yllätykseksi Sanni osoittautui niin ikään erittäin kovaksi koiraksi, joka ei pahemmin hätkähtänyt kolinoita ja yllätyksiä!

                                                    ************************

Tänään sitten käytiin Hämeenlinnassa katsastamassa  tuota ulkoista kauneutta. Jouduin itse handlaamaan Tabea, kun vakiesittäjä Mimmi koki agilitykoulutuksen tärkeämmäksi! No, onhan minulla toki kokemusta.Kymmenen vuoden takaa, jolloin esitin Wilmaa muutamassa näyttelyssä. Ja sitä ennen kasarin alkupuolelta, jolloin pyörähdin lapinkoirani Anun kanssa jokusen kerran kehässä. Niin, ja käytiinhän me toki Taben kanssa jokin aika sitten mätsärissä hakemassa punaisten toinen sija. Joten ei tässä ensimmäistä kertaa oltu pappia kyydissä!

Yllätyksekseni kehäpyörähdyksemme palkittiin avoimen luokan voitolla ja sijoituttiin paras narttu -kehässä kakkoseksi. Sertin kahmaisi Sanni-mokoma Marjaanan kanssa! Lisäksi Sanni sijoittui RYP2:ksi, joten ei me ihan turhalle koiralle hävitty. Onnea Sannille ja Marjaanalle hienosta tuloksesta :)