Viikonloppu sujui taas koirailun merkeissä, kuinkas muutenkaan. Perjantaina iltapäivä Messarissa avittamassa näyttelyn pystyttämisessä. Olivat mokomat tehneet jo suurimman osan torstaina, joten perjantaina pääosin sitten pystytettiin yhdistyksen rotukoppia. Hieno siitä tuli, vaikka Angel on toisella puolella maailmaa. Ainakin meidän mielestä. Olipa siellä hyvältä tuoksuvia borderipipareitakin taas nähtävillä. Ei siis maistettavina. Tuoksuivat kuin märkä borderi. Näin uskottelimme. Meillä borderisteillä kun on joulu ainainen ;)

Lauantaiaamuna kipaistiin Kirkkonummelle. Tehtiin Kurosen Eilan kanssa hieno come back uusien otuksiemme kanssa. Eila teki nättiä ja hallittua rataa Metka-russelin kanssa, me taas Taben kanssa ei niin hallittua. Nämä kaksi kun voisi yhdistää.

Jo tuomarinpuhuttelussa kysyin, voisinko aloittaa alusta, jos Tabe lähdössä on muissa maailmoissa. Eli täysin eri radalla kuin minä. Tuomari lupasi. Lähdimme heti toisina. Lähtö oli hallittu. Tabe pysyi lähdössä hienosti, lähti liikkeelle luvan kanssa ja kipaisi kaksi ensimmäistä estettä moitteettomasti. Kolmoshyppy sivuutettiin ohjausvirheeni vuoksi, putki löytyi upeasti, seuraava hyppy sivuutettiin ja sitten Tabe aloittikin oman shownsa. Tutustui itsenäisesti rata-alueeseen ja palasi jonkin ajan kuluttua luokseni. Tehtiin A ja pysähtyi hyvissä ajoin ennen kontaktia, mitä ei koskaan treeneissä... Yritin houkutella onoffiin, mutta annoin periksi ja jatkettiin rataa. Mitä lie päässäni pyörinyt, kun en vaatinut kunnon kontaktia?! No, A:n jälkeen Tabe taas taabetti, kävi jopa radan ulkopuolella moikkaamassa rotutoveriaan, palasi luokseni, jolloin otin sen syliin. Olin jo lähdössä pois, kun tuomari ilmoitti, että voimme ottaa radan uusiksi viimeisinä! Se oli hieno uutinen. Kiikutin Taben autoon hiljaisuuden vallitessa.

Muutaman minuutin kuluttua hain kisakaverini ja asetuimme näköetäisyydelle radasta. Namitin minkä kerkisin ja teetin temppuja: sivulle, maahan, istu, katso. Lopulta uudelleen radalle. Ja tällä kertaa Tabe teki, mitä pyysin. Kieltoja myöten. Alku oli samanlainen, kolmoseste kierrettiin. Olin ilmeisesti myöhässä käskytyksessä. Puomille vientiä edelsi aita, jota lähestyttiin puomin suunnasta. Tässä olin sitten taas liian aikaisessa ja sain Taben kieltämään aidalta viime hetkessä. Totteli tosi hyvin! Joten uusintaradan virheet olivat täysin omia mokia. Ja kun katsoin videolta rataa myöhemmin, kyllä se meno oli paikoitellen tosi kivan näköistä. Kuten se tuntuikin. Mutta sitä en ymmärrä, että vaikka tunnen liikkuvani notkeasti kuin norsunpoikanen, video vääristää liikkeeni  lähinnä epätoivoisen näköiseksi töpöttelyksi pisteestä A pisteeseen B. Miten se voi tuntua niin erilaiselta?!

No, lauantaille asettamani ongelma ei ratkennut. Vieläkään en ole päättänyt, starttaako Tabe ekat viralliset Eckerössä ja jos näin tekee, juokseeko mahdollisesti jopa useamman radan. Mieli tekisi, mutta järki ja Mimmi sanovat toista. Joka tapauksessa, kepit otetaan nyt tehotreenin kohteeksi ja viikko aikaa miettiä, mitä tehdä. Matka on kuitenkin varattu, samoin koirapaikat. Ja Tabe on joka tapauksessa matkassa mukana. Ehkä me suomme agility-yleisölle kevennyspalansa Ahviksella.