Laitoin juuri ilmot agikisoihin. Siis Taben. Ja alkoi heti jännittää. Ollaanko me valmiita? Ollaanko me ikinä valmiita? Kaikki esteet ovat jotenkin hallussa. Toiset paremmin kuin toiset. Kepit kuuluvat näihin jälkimmäisiin. Tänään Purinan treeneissä sekä teki että ei. Teki silloin kun keskittyi, jätti kesken, kun huomasi, että samalla kentällä touhusi muutama muukin kaveri. Ja ryntäsi moikkaamaan. Onneksi toiset olivat ymmärtäväisiä eikä siinä syntynyt mitään nokka pokkaa. Tyttö kävi taas melko kierroksilla.

Pitkään pohdin, ilmoitanko sitä Ahvikselle vai lähteekö mukaan vain turistina. Yllytyshullu kun olen, niin päätin, että kilpaillaan. Tai siis osallistutaan kisoihin. Ja kaikki startit. Kun joku vinkkasi, että jos jätän jonkun startin väliin, niin sitten harmittais paikan päällä. Saa nähdä, harmittaako kuitenkin. Ja jotta saisin hyvän tuntuman, mitä tuleman pitää, päätin ilmoittaa sen vielä JAU:n kolmannnen päivän kisoihin. Tosin vaan yhteen starttiin. Olisko sittenkin ollut viisaampi aloittaa kisaura Eckerössä? Jos Hyvinkäällä Tabe taabettaa, voi olla, että en nuku viikkoon ennen Ahvenanmaata. Miksi tää on niin paljon kauheempaa kuin silloin, kun aloitin Wilman kanssa?