Toukokuu jo pitkälti käynnissä, kevättä ilmassa. Huomasin just, että pihakoivumme on hiirenkorvilla!

Vappu meni agilityn merkeissä, kuten niin monena vuonna aikaisemminkin. En kuitenkaan itse kisannut tänä vuonna, vaan pyöritin BAT:n kisoja muiden BAT:ilaisten kanssa. Siis vappupäivänä. Aattona korkattiin isännän kanssa se pakollinen skumppapullo, mutta rullaatirullaat jätettiin väliin ja hyvissä ajoin nukkumaan. Piti varautua aikaiseen aamuheräämiseen. Tai eihän tuo nyt niin aikainen ollut, vasta seitsemältä piti herätä, kisojen oli määrä käynnistyä kello kymmeneltä.

Aamulla ensin Mimmin haku, sitten Jantsun kera Ettan ja Brandon haku ja auto kohti Ojankoa. Kisavalmistelut käynnistyivät kuin itsestään eikä siinä ylitoimitsijalla enää ollut paljoa nokan koputtamista. Niin hienosti porukat pistivät kisat käyntiin. Aurinko paistoi ja tunnelma oli rento ja kisat sujuivat ilman suurempia mokia. Jäi hyvä fiilis kisoista vaikkakin väsy olo.

Sen verran kierroksilla kuitenkin kävin, että hävitin HSKH:n konttien avaimen.  Mimmi väitti palauttaneensa sen avattuaan kontit, mutta avainta ei vaan löytynyt, vaikka käänsin taskut useamman kerrankin nurin ja tutkin taskujeni sisällöt viimeistä frolicipalaa myöten. Avainta ei vaan löytynyt. Suhtauduin hieman epäilyksellä Mimmin vakuutukseen avaimen palautuksesta; minulla ei ollut minkäänlaista mielikuvaa moisesta. Ja ihmettelin, miksi olin jättänyt yksinäisen avaimen taskuuni laittamatta sitä autoni avainlenkkiin, missä se koko edellisen viikon piti majaansa. Siinä kun oli pikalukko, joten avain oli helppo liittää kavereiden joukkoon. Mutta jostain syystä en siis sitä siihen laittanut.

Kiersin Ojangon kenttää etsien avainta ja lopulta jouduin soittamaan HSKH:n Karille, että nyt kävi näin.Kyllä nolotti! Lupasin vielä yrittää sitä löytää, vaikka tuntuikin aika turhalta. Suurin osa porukoista oli jo lähtenyt, vain Mimmi, Jantsu ja minä olimme enää paikalla. Olin jo soittamassa uudelleen Karille, kun löysin avaimen! Se mokoma oli taskussani, yhdessä lajitoveriensan kanssa. Meinaan kotiavainteni. En vieläkään tajua, miten olin sen siihen ryhmään liittänyt: vaatihan se jo enemmän sorminäppäryyttäkin, kun piti pujotella se avainlenkkiin sen sijaan, että olisin vain napsauttanut sen autonavainten joukkoon.

No, pääasia että kontit saatiin lukkoon. Soitin jälleen Karille, ettei tarvitsekaan tulla lukitsemaan paikkoja. Avain löytyi taskustani. Selitä siinä sitten, etten minä mitenkään huolimaton ole: avainhan oli koko ajan turvassa eikä ensinkään hukassa.  Nolotti entistä enemmän.

Kun lopulta päästiin lähtemään Ojangosta, oli jo kiire kotiin. Ísäntä ja Tabe ja Riesa odottivat lähtökuopissa auto pakattuna. Lähdettiin mökille viikonlopun viettoon. Kyllä oli rentouttavaa päästä saunaan, ottaa saunaolut ja nukkua Suomi-Slovakia -matsi sohvalla, jonka jälkeen siirtyminen yöunille.

Upea kevätsää jatkui koko viikonlopun ajan ja saatiin haravoitua lähes koko piha-alue. Tabe ja Riesa nauttivat vapaudesta ja riekkuivat sydämensä pohjasta keskenään. Mitä Riesa nyt välillä tappeli haravan kanssa ja käytiinkin pari perusteellista keskustelua asian tiimoilta. Illalla reppanat olivat raatoja, siis väsymyksestä, mutta reilun 15 tunnin yöunen jälkeen jaksoivat tänään jatkaa lähes samaan tahtiin.