Viikonloppu vietettiin Laakson kentällä sekä ylioppilasjuhlissa Helsingissä ja Tampereella. Lauantaina ykkösluokat aloittivat kisapäivän. Oltiin ajoissa paikalla ja saatiin perustettua leiri katsomon lipan alle turvaan polttavasta auringosta.

Olin päättänyt etukäteen, että jos Tabe taabettaa, rata jätetään kesken ja neiti kannetaan häkkiin. Ensimmäisenä ratana oli Jalosen Karin suoraviivainen hyppäri. Ei mitään kummallisuuksia, lähinnä suoraa juoksua edes takaisin. Keppikulma ok. Ainoa paikka, mikä arvelutti, oli alun viiden esteen suora, jossa Taben vauhdin arvelin nousevan melko lukemiin ja meikäläinen jää taapertelemaan perään. Ei se kuitenkaan niin huonosti mennyt. Pystyin jättämään Taben lähes kolmen esteen päähän, joten sain riittävän etumatkan. Viidennen esteen jälkeen oli ysikympin käännös kutoshypylle. Sekin onnistui takaaleikkaamalla, vaikka Tabe lähtikin aluksi väärään suuntaan hypyltä. Ja sitten tulivat kepit. Pari keppiä ja Tabe ryntäsi vieressä olevaan putkeen pimeästä päästä. Ajattelin kuitenkin antaa sille vielä tilaisuuden ja komensin uudelleen kepeille. Nyt tehtiin 4-5 keppiä ja putkeen. Siihen loppui se rata.

Agilityrata oli sveitsiläisen Peter Kindlen käsialaa. Vaikutti tosi kivalta, putket kaikki sopivissa kulmissa. Ihan suoritettava rata. Jos koira kuulolla. Tabe oli kuulolla ensimmäisen aidan, putken ja A:lta ryntäsikin sitten omille teilleen. Kiitin ja kumarsin ja poistuin radalta kainalossani kiemurteleva koira, jolla menohaluja olisi vielä ollut.

Loppupäivä juhlittiin uusia ylioppilaita.

Sunnuntaina taas Laaksoon aamusta alkaen. Riesan ratoja katselemaan ja kuvaamaan. Ei mennyt heilläkään ihan putkeen. Ekalla radalla syöksyi putken väärään päähän. Samoin teki Riesan isäpappa Riepu. Ja yksi jöötti. Muut sitten osasivatkin putken oikeaan päähän.

Toiselta radalta tuli myös ohjausvirheestä johtuva hyl. Joten se heidän radoistaan. Lauantaina nolla oli ollut yhden putoavan riman päässä. Kisoissa tuli paljon rimoja alas. Liekö johtunut pehmeähköstä alustasta?

Ja sitten Tabe radat. Ensimmäisenä oli Leena Rantamäki-Lahtisen hyppyrata. Selkeä ykkösluokan rata. Ihan Taben mentävissä. Näin ajattelin. Hyppy, hyppy ja kepit. Tätä on tehty! Okei, hypyt meni hyvin, samoin kepeille meno, mutta sitten tuli kiire ja kepit jätettiin kesken. Taas! Olis pitänyt ottaa koira syliin, kuten olin suunnitellut, ja kävellä arvokkaasti radalta pois. Vaan ei, vein sen uudelleen kepeille ja nyt se malttoi jo pujotella viimeistä keppiä lukuunottamatta loppuun. Loppu rata meni sitten välillä paremmin välillä räpistellen. Mutta maaliin asti kuitenkin. Tuloshan oli hyl.

Viikonlopun viimeinen rata ja tuomarina Ritva Herrala. Alku oli taas pitkä suora läpi kentän ja putkeen. Se mentiin hienosti ja vauhdilla. Ja sitten kepit! Jotka roiskaistiin niin ja näin, ei kuitenkaan niin kuin pitäisi, ja karattiin putkeen. Nyt päätin, että rata loppuu tähän, kunhan saan koiran kii. Asetuin väijymään putkea, kun Tabe oli rynnännyt uudestaan sinne ja sain napattua sitä selkänahasta kiinni. Tuomari huomautti kyllä siinä tilanteessa, että tsot tsot, nätisti. Minulle siis. Ja oli sitä mieltä, että rataa on turha jatkaa, koira käy niin kuumana No, näinhän olin ajatellut tehdäkin.

Joten viikonlopun tulos: HYLHYLHYLHYL. Ei ehkä yllätys, mutta olishan se kiva saada tuloskin. No malttia, kyllä se vielä tulee. Nyt meitä koetellaan mutta jossain meitä odottaa jokin suuri tehtävä. Näin minulle vakuuteltiin ratojemme jälkeen.