©eija jantunen

Agirotu takana ja sen mukana meni mun agikoirani. Tilalle tuli taas show dog. Tai no, ehkä ei kuitenkaan lopullisesti. Mutta jonkinlaista takapakkia varmasti. Oltiin siis koko viikonloppu Nastolassa. Perjantai, lauantai, sunnuntai surffailtiin väliä Helsinki-Nastola-Helsinki.

Perjantaina ykkösluokilla oli kaksi virallista starttia. Ensimmäisen tuomaroi Anne Savioja. Kiva rata, jos vaan oltais pystytty suorittamaan rata loppuun. Rata alkoi hypyllä jonka jälkeen heti kepit. Helppo nakki. Paitsi että viimeinen keppi jäi jälleen suorittamatta. Siitä sitten jatkettiin vielä muutama este, mutta Tabella oli liian kivaa ja korvat unohtuivat lähtöviivalle, joten ei muuta kuin syliin ja häkkiin.

Toisella radalla oli tuomarina Bob Griffin. Kiva rata, joka tehtiin loppuun muutaman ylimääräisen esteen kera. Hyl tuli 10. esteellä, jolloin putken väärä pää kutsui. Olin myöhässä. Siitä sitten jatkettiin, kunnes tultiin kepeille. Taas hyvä sisäänmeno, mutta viimeinen keppi jäi pujottelematta. Meille on muodostunut viimeisen kepin syndrooma! Yritin korjata palauttamalla keppien alkuun. Tabe teki pitemmän kautta eli veti vielä putken ennnen keppejä. Hieno sisääntulo ja viimeinen keppi väliin. Viimeisen kepin korjaaminen ei ole meikäläisen parasta osaamista.

Mimmin ja Riesan perjantain rata oli sitäkin lyhyempi: hyppy, hyppy, A. Poistuminen A:lta ilman lupaa ja koira syliin. Tässä siis perjantain saaliimme: kolme vauhdikasta hyllyä. Mutta saimmehan varattua hyvän leiripaikan ihan kolmos- ja neloskenttien vierestä. Ja Tabe oonistui karkaamaan häkistään ja ryntäämään radalle häiriköimään kepeillä olevaa Petoa. Onneksi kyseessä oli borderi, joka ei pahemmin Tabesta häkeltynyt, vaan jatkoi pujottelua herhiläisestä huolimatta. Että hävetti. Onneksi Pedolla oli jo hylly alla.

Lauantaina Riesan ja Mimmin urakka käynnistyi hyllyllä: putken väärä pää. Ja me jatkoimme Taben kanssa hyllytehtailua. Tällä kertaa päästiin kohtuullisen pitkälle, kunnes vastaan tuli kepit, joissa taas hieno sisäänmeno. Se riittikin Tabelle kepeistä, kun edessä oli hyppy ja putki. Ja mamman syli. Ja häkki. Kiitos!

Riesan toinen rata oli varsin tyylikäs. Harmi keinulta tullutta kieltoa. Riesa yritti kyllä parhaansa, mutta lipesi esteeltä. Siitä vitonen. Muuten tosi hieno rata!

Sunnuntaina oli sitten joukkuekisojen vuoro. No Brains nor Brakes - harvinaisen osuva nimi. Kertoo kaiken. Tabe lähti ensimmäisenä ja teki aivan oman ratansa. Pisteitä kertyi 105, aikaa 102 sekuntia. Liekö BAT:n ennätys? Tabe viiletti pitkin kenttää kuin flipperipallo pongaten putkia. Taben puolustukseksi on kyllä sanottava, että se suoritti kaikki esteet, jotka eteen sattuivat, jopa useaan kertaan. Varsin haasteellinen rata - tuomarille. Epäilen vahvasti, että kaikki hyllyt ja kiellot eivät tulleet huomioiduiksi.

Seuraavana lähtenyt velipoika Gizmo suoritti radan numerojärjestyksessä ja kerrytti saldoa keinulta vitosella. Riesa ja isi Riepu puolestaan ottivat pari kieltoa mieheen, väärän putken ja jotain muuta pientä, mutta eivät kuitenkaan edes yhdessä Gizmon kanssa yltäneet Taben pisteisiin. Lupputuloksessa oltiin 7. viimeiset. Vähän harmittaa, olisihan sitä voinut sitten ollu edes ekat loppupäästä. Mutta, kaikkea ei voi saada.

                          ©eija jantunen

Sennuradalla kisasin sekä Taben että Riesan kanssa. Että jäi hyvä mieli. Taben kanssa tuli hyl, mutta tällä kertaa sain syyttää itseäni. Tabe kulki ohjauksessa! Ja Riesan kanssa tuli yksi kielto puomilta, kun ohjaajadementikko unohti, mikä oli puomikäsky! Aikaakin meillä kului, kun varmistelin jokaisen kontaktin seisottamalla Riesaa iäisyydet. Unohdin, että kisataan mestaruuksista ja halusin vain varmistaa, etten pilaa pojan kontakteja. Tyhmä!!!!

Kaiken kaikkiaan kivat kisat. Olishan sitä mielellään ottanut edes yhden tuloksen. Vaikka sitten epävirallisenkin. Mutta pippalot olivat vielä liian rankat Taben keskittymiselle. Ehkä sitten ensi vuonna.

                                               ©eija jantunen