Vuoden ensimmäiset agistartit otettiin heti vuoden vaihduttua. Kaksi rataa Hyvinkäällä: kaksi hylättyä kisasuoritusta. Mutta ne olivat hyviä ratoja! Antoivat hyvää osviittaa, mihin ollaan menossa. Toivottavasti. Hyllylle toki päädyttiin, mutta ei enää niin näyttävästi kuin vuosi sitten. Nyt saan jo syyttää itseäni, en Tabea. Jos ohjaus olisi ollut mallikkaampaa, olisi tuloskin ollut todennäköisempi. Mutta tätähän agility on. Joskus se on vaan niin pienestä kii. Joka tapauksessa, hyvillä mielin aloitettiin tämä kisavuosi.

Jatkoa seurasi sitten viikon kuluttua Ahvenanmaalla. Talvinen agireissu Eckeröhön on jo muodostunut perinteeksi. Kaksi täyttä päivää agilityä hienossa, lämpimässä hallissa. Liikkeellelähtö lähes aamuyöstä perjantaina, ajo Turkuun, matkalla pysähdys Tammisillassa, laivamatka Marianhaminaan, tarviketankkaus paikallisessa ruokakaupassa jonka jälkeen suunnistaminen kohti Eckeröä, missä majoittuminen hotelli Elviraan. Kodikas pikku hotelli lähellä kisahallia.

Lauantaina Tabella kaksi starttia, Riesalla kolme. Taben ensimmäinen rata päätyi hyllylle, kuinkas muuten. Mutta se oli paikoitellen oikein nättiä menoa, ja hyllylle päädyttiin viimeisellä hypyllä kolmannen kiellon ansiosta. Toinen rata oli hyppäri. Tabe kulki tosi nätisti esteeltä toiselle, mutta ennen keppejä ajautui isolle kaarelle, mistä sitten ohjautui toiseen keppiväliin. Tästä meille vitonen. Päästiin sillä tuulettamaan palkintopallille kolmansina. Hieno tunne! Lähes nollan arvoinen!

Riesan eka rata oli lyhyt: karkasi lähdöstä, Mimmi palautti pojan, joka karkasi uudestaan. Joten häkki heilahti ja se siitä radasta. Tämän jälkeen Riesa sitten ei enää lähtenyt luvatta liikkeelle, vaan odotti kiltisti lähtölupaa. Toisella radalla hyppäsi hypyn väärältä puolelta, mutta kolmannella sitten tuli nollatulos. Sijoitus oli kymmenes johtuen siitä, että Riesa kääntyi suoralta putkelta väärään suuntaan. Ja tässä paloi aikaa niin nopea kun Riesa onkin.

Pitkän päivän jälkeen oli mukava päästä saunaan, jonka jälkeen syötiin hotellin ravintelissa. Illan päätteeksi  katseltiin ja kommentoitiin päivän suorituksia videolta. Sekä nautittiin Taben tarjoamaa palkintopalliskumppaa.

Sunnuntaina Tabe sitten muisteli nuoruuttaan ja päästeli radalla ihan omiansa. Välillä mentiin rataa numerojärjestyksessä, sitten taas ei. Hauskaa sillä ainakin olevan. Tuomarikin totesi sen olevan  aika aamuvirkku. Mikä lie pikkupiru sen mieleen juolahti Ehkä se kuitenkin oli vaan niin väsynyt reissuun, että alkoi jo mennä yli. Kuten pikkulapset joskus. 

Riesa ja Mimmi tekivät nätin hyllyradan sunnuntaina. Ja Riesa pysyi lähdössä, toisin kuin Tabe, joka näyttää nyt kehittäneen lähtökarkailun. Karkasi meinaan joka lähdössä! Niin pomminvarma kun se on ollut! Tätä tää on: kun jokin osa saadaan kuntoon, brakaa toinen. Joten nyt sitten treenataan lähtöjä. Ja kontakteja. Ne myös ovat alkaneet paukkua. Että kyllä meillä sarkaa riittää. Päämääränä olis kuitenkin saada tänä vuonna jo tuloksiakin radoilta. Eiköhän me olla jo riittävästi reenattu kisaamista.