Käytiin Taben kanssa kettua katsomassa. Aattelin, että voisi olla aika pakkaus. Tai sitten ei. Tabe on Tabe, arvoitus pienessä karvaisessa muodossa. Koskaan etukäteen ei voi varmasti tietää, miten se suhtautuu uusiin haasteisiin.

Perille tultuamme otin Taben autosta.  Häntä tiiviisti koipien välissä se haisteli ketun kyllästämää kevätilmaa. Pelottavaa. Mieli teki takaisin autoon. Tai ainakin pois. Jonnekin. Minne vaan.

Seuraava koitos oli tavata itse repolainen ulkorakennuksessa. Onneksi se oli sentään häkissä. Piti omituista ääntä. Pelottavaa. Neliveto päällä. Ulos! Ei katsettakaan kettuun päin. Brando-veikka tuli näyttämään, miten ketun kanssa keskustellaan. Ei sytyttänyt. Äkkiä ulos ja autoon. Omaan häkkiin. Turvaan ennen kuin se omituinen peto pääsee omasta häkistä. Pitäköön luolansa, juoskoon muut sen perässä! Tabesta ei tullut kettutyttöä.

                                   Tabe turvassa omassa häkissä.                                       

Mutta agility - se on Taben juttu! Pääsiäisenä neljä starttia Purinalla. Että oli kivaa! Kerättiin hyllyä hyllyn perään.  Mutta kohellus ei ollut ihan päätöntä. Luulen, että aivot ovat lopultakin saapuneet jälkitoimituksella. Viretila oli kohdallaan ja korvat päässä. Kyllä ne tulokset vielä tulevat. Ovat jo niin tuloillaan. Ehkä jo ensi viikonloppuna.