Paljon on vettä virrannut Mätiksessä sitten viime kirjoituksen. Ja paljon on ehtinyt tapahtuakin. Mutta tärkeintä kaikessa, minusta on tullut ihka oikea anoppi. Tämä tapahtui viime lauantaina, kun Ellu ja Teemu lupautuivat toisilleen Kannelmäen kirkossa.

       

Itse hääjuhlat vietettiin Vantaan puolella Björkhemissä http://www.vuf.fi/SUOMI/bjorkhem_fi.htm.

Häävalmistelut oli aloitettu jo lähes vuosi sitten, kun pitopaikka varattiin, samoin pitopalvelu http://www.anninjuhla.fi. Viikonloppu kun sattui olemaan koulujen päättäjäispäivä, joten arvattavasti juhlien järjestäjillä riitti kiireitä. Itse liityin järjestelyjoukkoihin vasta häitä edeltävällä viikolla, mutta se olikin sitten sitäkin kiireisempää.

Tiistaina kävin Ellun ja Teemun kanssa lounaalla Tallinnassa. Samalla hoitui juhlajuomien haku. Kätevä systeemi: täytettiin tilauskuponki, maksettiin lasku ja lähdettiin kaupungille kiertelemään. Sillä välin laivan henkilökunta kasasi kunnioitusta herättävän kuorman auton viereen odottamaan lastaamistamme. Kaikki saatiin mahtumaan autoon. Ja jousetkin kestivät vaikka auto tuntui ajettaessa raskaalta ja juomat sen kuin hölskyivät. Mutta kotiin päästiin kunnialla.

Viikolla väkerrettiin sitten koristeita häähuoneeseen.  Kolmekymmentä metriä kukkaköynnöstä paperinarusta ja silkkipaperista. Ja hääkarkkeja. Ensin kahdeksankymmentä nyssäkkää, sitten vielä kolmisenkymmentä lisää. Tabe kun päätti syödä kuormasta yhtenä yönä:

     

 Hyvin olivan maistuneet eikä massukaan tullut kipeäksi, kumma kyllä.

Lisäksi suunniteltiin istumajärjestys, ohjelmalehtiset sekä kirkkoon että juhlapaikalle; Ellu ja Teemu yhdessä kaasojen ja bestmanin kanssa kävivät vielä läpi tehtävien jaon ja minä värkkäsin edellisenä viikonloppuna pari kukkakranssia koristeiksi. Pientä hermoilua, kuten asiaan kuuluu. Mutta kaikki saatiin valmiiksi juhlapäiväksi ja päästiin kunnialla viettämään häitä.

 

 Häät olivat hauskat, nuoripari kaunis, ruoka maittavaa, bändi hyvä ja hääväki viihtyi.