Hellettä piisaa - lopultakin. Kyllä tätä kesää sai odottaa. Nyt on sitten naama punainen ja huulet tötteröllä. Kiitos Agirodun. Ja auringon. Koko viikonloppu raviradan laidalla ja välillä kentälläkin.

Tänä vuonna oltiin  jälleen Tampereen kupeessa Ylöjärvellä, Teiskon raviradalla. Matkaan lähdettiin perjantaina puolenpäivän maissa. Autossa vain välttämätön, ts. auto pakattu kattoa myöten. Mukana myös Mimmi ja Riesa minun ja Taben lisäksi.

Perjantaina otettiin Taben kanssa yksi startti, lauantaina kaksi ja sunnuntaina juostiin vielä kaksi rataa. Lisäksi ohjasin Riesaa yhden radan verran. Mimmi puolestaan ohjasi Tabea sunnuntain Open Class-radalla ja saivat jopa tuloksen. Ajassa hävisivät voittajalle kolme sekuntia, mikä ei ole paljon, kun ottaa huomioon, että Tabella oli radalla pari kieltoa!

Hienoja radanpätkiä, mutta vielä(kään) ei ihan nappisuorituksia. Jotkut suoritukset aika kaukanakin napista, mutta hauskaa oli. Ainakin Tabella. Ja yleisöllä. Ja enimmäkseen minullakin. Vain sennuradat jäivät kaivelemaan. Liekö helle pehmentänyt aivot sunnuntai-iltapäivään mennessä niin, että omat suoritukseni olivat ihan - sanonko mistä. No, sitä se ikä kai teettää.

Joka tapauksessa perjantain hyllyrata oli osittain ihan hienoa agilitya. Keppikulma oli melko haastava, ja siinä sitä sitten hörhöiltiin hetken, kunnes jälleen päästiin oikealle radalla. Mutta suorituksessamme oli monta hienoa kohtaa: Tabe pysyi lähdössä, teki hienot kontaktit, jopa pysähtyi alastulolle, ja kepit meni mallikkaasti loppuun asti. Sitten kun ne lopulta löydettiin.

Mimmillä oli perjantaina ensimmäinen mahdollisuus saada karsinnoista puuttuva tupla, mutta valitettavasti tupla jäi saamatta. Ensimmäinen rata oli sinänsä ihan hyvä. Riesa pudotti rimoja. Johtui luultavasti hieman oudommansta nurmialustasta. Toinen rata päätyi hyllylle. Joten siinä lyhykäisesti meidän radat perjantailta.

BAT oli varannut yöpymispaikaksi muutaman kilometrin päässä Tampereen puolella sijaitsevan Haapalinna-hotellin http://www.hotellihaapalinna.com/. Tuttu paikka parin vuoden takaa.

Lauantaina meidän ensimmäinen rataantutustuminen klo 7.20! Jälleen ihan kiva rata, saatiin jopa tulos! Meidän agilityuramme neljäs! Yksi rima ja pari kieltoa, josta sitten meille tulikin sitten muutama minuutti yliaikaa. Vauhtia kyllä oli.Itse olin koko ajan myöhässä. Ja kontaktit pitivät. Ja jälleen lähti liikkeelle vasta käskystä! Jotain on Taben päähän jäänyt treeneistä!

Toinen rata ei sekään ihan mahdoton ollut, vaikka se hyllyyn päättyikin. Eikä nytkään Tabe lähtenyt liikkeelle omin luvin. Hylly tuli rengasvirheestä, joka kyllä johtui siitä, että käskytin vain edessä olevaan putkeen, en pärisyttänyt ärrää. Joten kaipa se siitä päätteli, ettei nyt sitten tarvi rengasta suorittaa. Harmi. Nää rengasvirheet meillä on kyllä aika harvinaisia. Toivottavasti tulevaisuudessakin.

Mimmin ja Riesan viimein mahdollisuus tuplaan jäi myös haaveeksi. Riesa oli vähän vallaton ekalla radalla eikä toinenkaan ihan nappisuoritus ollut. Molemmista tuli siis hyl.

Tässä lyhykäisyydessä viikonlopun virallinen osa. Sunnuntaina keskityttiin sitten enempi hauskanpitoon. Vuorossa oli agirotuviestit. Joukkueemme tänä vuonna oli BATboosters: Brando ja Tiina, Tabe ja minä, Gizmo ja Tapsa sekä Riesa ja Mimmi. Ja asut upeat batman-aiheiset.

Jos nyt ei sijoituttukaan ihan kärkeen, niin ainakin vedettiin kunnon agilityshow. Brando ja Tiina olivat porukasta ainoat, jotka suoriutuivat radalta ilman hyllyä, tosin eivät hekään puhtaasti, vaan tulos oli kymppi. Tabe teki ainakin neljä hyllyä, muutaman kiellon, keppivirheen ja keinultakin lähti ennen kontaktia. Lisäksi ryntäsi oman osuutensa jälkeen Gizmon perään. Koppari kun ei onnistunut nappaamaan Tabea radalta ennen kuin broidi pääsi vauhtiin. Joten Taben teki koko kentän läpi näyttävän kannustuskiepin ja pikaisesti takaisin. Tabe se tietää, miten agirodussa otetaan yleisö!

Gizmolle pari hyllyä ja Riesakin onnistui radallaan näyttäviin ohijuoksuihin ja vääriin putkenpäihin. Oma selitykseni oli, että asuuni kuulunut naamio peitti näkyvyyden niin, että välillä en nähnyt koiraa esteistä puhumattakaan. Mutta haitanneeko tuo mitään? No ei. Toiset saivat kisata tuloksista!

Puolen päivän maissa nautittiin BAT:n nyyttäreistä. Aikamoiset tarjoilut saatiinkin aikaiseksi. Oli jos jonkinlaista herkkua tarjolla. No, niinhän se kuuluu ollakin BATissa. Syöminen on yksi ilonaiheitamme.

Illansuussa kävin sitten vielä Taben ja Riesan kanssa senioreiden SM-radoilla. Radat olivat profiililtaan tosi kivoja, ei mitään omituisuuksia. Jopa minun suoritettavia. Mutta jotenkin se ajatus vain seisoi enkä saanut kummankaan kanssa oikein mitään aikaiseksi. Surkeaa ohjaamista. Vähän ja vähän enemmänkin jäi hampaankoloon. Ei kai sitä vielä noin dementoituneita olla!

Kaiken kaikkiaan tosi kiva reissu, vaikkakin aika rankka. Kotona oltiin illalla kymmenen jälkeen ja maanantai on sujunut nyt lähinnä toipuessa. Kyllä tää tästä!

Ai niin, saatiinhan me pokaalikin - pukukilpailussa!

                  

                     Kuva Kati Dahlström