Lomaillessa sattuu ja tapahtuu. Osa sattumista etukäteen suunnitellusti, osa sattumanvaraisesti ja osa voisi olla sattumattakin. Riesa järjesti muutama päivä sitten tapahtuman, joka olisi saanut olla tapahtumatta. Onneksi kuitenkin kaikki päättyi onnellisesti.

Käytiin isännän kanssa loman alkamisen kunniaksi etelässä. Siis Tallinnassa. Ihan pikipäin. Maanantaina lähdettiin ja tiistaina tultiin takaisin. Kotimatkalla taksissa saatiin puhelu Makelta, jotta Riesa on teillä tietymättömillä. Tars saada apua hakutalkoissa. No tokihan, kunhan ensin päästäis kotiin.

Taksi tuntui matelevan Helsingin iltapäiväruuhkassa ja kuskikin puhui omituisia naistenviikosta, Venäjän hukkumiskuolemista, poliisin innosta sakottaa takseja ylinopeuksista. Sillä hetkellä ei paljoa kiinnostanut, vaikka tärkeitä aiheita olivatkin. Mielessä pyöri vain se, että Riesa seikkailee jossain Vanhan Kaarelantien ja Hämeenlinnantien välimaastossa. Kunpa älyäisi pysyä poissa kyseisiltä väyliltä. Tai teiltä yleensäkin. Ikuisuudelta tuntuneen matkan jälkeen olimme kotona. Nakattiin matkatavarat ja tuliaiset pikaisesti eteiseen ja ei kun Kaivokselaan.

Kuultiin, että Riesa oli viimeksi nähty Kaivokselan Lidlin lähettyvillä. Timo lähti koluamaan Kaivokselan ja Myyrmäen välistä peltoaluetta, minä Taben kanssa Kaarelan puoleista metsikköä ja omakotialuetta. Teemu ajeli Vanhaa Kaarelantietä ja Make pyöräili lähiseutuja aina Silvolaa myöten. Myös Marjaana ja Juri viimeisillään olevan Sanni-mamman kanssa liittyivät etsijöihin. Mimmi oli tulossa Hyvinkäältä minkä kerkisi. Kiertelin lähimetsää ja omakotialuetta huudellen Riesaa ja kysellen vastaantulevilta, josko olisivat nähneet Taben näköistä koiraa irrallaan juoksemassa. Kukaan ei ollut. Siinä jo pelkäsin, etten enää näkisi Riesaa elävänä.

Sitten Make soitti: Riesa oli nähty Kaivokselan Toyotalla, Maken työpaikalla! Sinne! Ja sieltähän kaveri löytyikin hyvissä voimissa ja naama virneessä. Oli kierrellyt Toyotan pihalla ja joku ystävällinen asiakas oli napannut sen turvaan autoonsa. Toyotalta olivat sitten soittaneet hätäkeskukseen, jotta siellä olisi yksi löytökoira. Hätäkeskuksesta ilmoittivat Makelle. Aika sattuma! Mikähän sen oli saanut suuntaamaan just Kaivokselaan päin, ihan tuntemattomille alueille? Riesan pieni suojelusenkeli? No, onneksi Riesa suhtautuu kaikkiin ihmisiin erittäin myötämielisesti eikä rynnännyt karkuun. Ties miten Tabe olisi vastaavassa tilanteessa tehnyt. Onneksi sitä ei tarvinnut kokea. Tabehan karkasi Riesan kanssa yhdessä Mimmin ja Maken terassilta, mutta jostain syystä vain Riesa lähti reissuun. Tabe suuntasi kulkunsa ulko-ovelle odottelemaan, että joku päästäisi sen sisälle. Onneksi näin.