Oltiin Mimmin ja koiruloiden kanssa viikonloppuna Mikkelissä. Agiloimassa, totta kai. Lähdettiin kisaamaan borderterrierien agilitymestaruudesta. Samaan reissuun ympättiin sitten koulutusta. Olipa mukava retki.

Päätettiin BATilaisten keskuudessa lähteä oikein porukalla reissuun. Osa toki jäi Helsinkiin taistelemaan piirinmestaruuksista, mutta riitti meitä ihan kohtuuporukka kisaamaan rotumestaruudestakin. Kuka arvostaa mitäkin titteliä! Tosin meillä Taben kanssa ei ykkösluokkalaisina ollut oikeuttakaan PiirM:n titteliin.

Matkaan lähdettiin jo perjantaina illan suussa, vähän ennen kuutta. Auto pakattiin jälleen vain välttämättömillä kisatarpeilla kattoa myöten. Majapaikaksi oli varattu Härkäniemen tuvat  keskellä korpea. Mukava iso mökki, pari píenempää mökkiä sekä sauna. Ihan kaikki ei kuiteskaan sujunut kuten Strömsössä. Kiitos ketjukolarin Lahdenväylällä, matka Keravalta Mäntsälään kesti tunnin. Edettiin siis lähes kävelyvauhtia. Joten kun lopulta pääsimme Mikkeliin, oli jo pimeää.  Oli meillä toki navi mukana, mutta silti ajaessani pitkin kapeaa metsätietä kohti mökkejä odotin meidän kuitenkin päätyvän jonnekin suon reunaan halkopinon vierelle. Onneksi näin ei käynyt, vaan löysimme majapaikan lopulta eksymättä.

Ja ei kun saunaan! Että oli mukava päästä löylyttelemään pitkän ajon jälkeen. Paitsi että poltin pakarani kiukaassa. Suhahdus vain. Nyt sitten istun takapuoli teipattuna tätä kirjoittamassa. Ehkä se antoi lisäpotkua radallekin, mene ja tiedä. Tuli persiin alla jne.

Lauantaina aamupalan jälkeen suunnistimme kisakentälle treenaamaan. Lahikaisen Marja veti meille ykkös- ja kakkosluokkalaisille treenit, Tiia Vitikainen kolmosille. Päivä oli pitkä ja antoisa. Paljon pohdittavaa ja treenattavaa. Tosi mielenkiintoista! Sadekuurotkaan eivät pahemmin meitä haitanneet. Eivätkä kentällä pyörineet koululaisryhmät. Eikä kentän yllä pörrännyt helikopteri, puhumattakaan pikkupojista, jotka ajoivat pyörillään läpi treenikentän. Tai ihmisenalku, joka pomputteli palloa kentän vieressä. Myöskään piipaa-autot ja laivan törähdykset (??) eivät saaneet huomiotamme houkuteltua treenikuvioista. Hyvää häiriötreeniä siis!

Päivän päätteeksi taas saunottiin. Tällä kertaa pidin kankkuni kaukana kiukaasta!

Sunnuntaina huolimatta henkselien paukkuttelusta emme Taben kanssa  onnistuneet valtaamaan borderimestaruutta, joka livahti Brandolle. No, tulihan tuo kuitenkin samaan sukuun, velipojalle! Onnea valtavasti. Kyllä Tabella on taitava veli. Ehkä sitten ensi vuonna on Taben vuoro?

Pitkän päivän jälkeen oli  meidän vuoro päästä ihan virallisesti kisaamaan. Tabe oli huolimatta rankasta viikonlopusta erittäin kuulolla ja suoritti radan kauniisti ohjauksen mukaisesti. Aalta se tosin hyppäsi ilman lupaa, josta johtuen olin myöhässä ja Tabe ehti ottaa kiellon seuraavalta hypyltä. Harmi! Nolla oli tosi lähellä! Mutta voitimme kuitenkin vitosella luokkamme. Mukava päätös mukavalle viikonlopulle! Ja palkinnoksi saamani lahjakortti varmistaa sen, että menemme varmasti uudelleenkin Mikkeliin kisaamaan. Kyllä agility on antoisaa!