Ennätyksellinen kesä alkaa olla takana. Näin kai on todettava, kun kurjet jo kokoontuvat. Pari viikkoa sitten näin kurkipariskunnan Ojangon yllä. No ei kaksi kurkea syksyä tee, mutta viime viikonloppuna näin jo useita pienempiä kurkiauroja kaartelevan taivaalla. Onko todella jo se aika vai ovatko aikaansa edellä? Enteileekö kurkiparvelu aikaista syksyä? Tiedä häntä, nyt on taas kovin leppeän tuntuinen sää.

Kesä oli ennätyksellinen lämpötilojen suhteen. Päivä toisensa jälkeen lyötiin lämpöennätyksiä ympäri Suomea. Lämpimän kesän myötä taisi olla myös ennätyksellinen punkkivuosi. Ainakin meidän perheen kohdalla. Jokainen karvaturri on onnistunut houkuttelemaan 4-5 punkkia itseensä. Yleensä niissä on ollut punkki korkeintaa kaksi per kesä. No, nyt niitä on punkkeja poimittu jo useampi.

Mietityttää, mikä siitä punkista tekee niin ikävän. Ok, se imee verta. Kuin vampyyri. Mutta nehän on niin suosittuja tällä haavaa. Siis vampyyrit. Mutta punkki. Yök!  Toisaalta myös hyttynen imee verta, jolla sitten elättää monta tulevaa sukupolvea. Ikävä eläin sekin ja aiheuttaa vielä kutinaakin. Ja se ininä! Mutta ei se väristyksiä saa aikaiseksi. Tai aatellaanpa vaikka paarmaa, joka jo ahmaisee kunnon loven ihoon. Ikävä kaveri sekin, mutta ei puistatuksia.

Punkki sen sijaan. Totta, että se saattaa aiheuttaa ikäviä jälkiseurauksia. Mutta en sittenkään usko, että niiden ajattelu saa aikaan hysteerisiä purkauksia. Eihän sen purema edes tunnu. Ei satu yhtään. Minä tiedän, sillä löysin tänä aamuna itsestäni punkin!!! Kiinnittyneenä!!!!!!!YÖK!!!!! Nyt sitten seurailen puremakohtaa, alkaako siihen muodostua rengasmaista ihottumaa. Onneksi huomenna menen käymään työpaikkalääkärillä, muissa asioissa. Voisihan tuostakin mainita lääkärille.