Näin vetelee vuosi viimeisiään ja joulu on jo ovella. Ulkona paukkuu pakkanen ja lumi on vallannut Helsingin. On aika katsella taakse ja vähän miettiä tuleviakin.

Kisattu on! Ja edelleen olemme ykkösissä. Mutta tilastojen valossa etenemistäkin on tapahtunut. Tulosvarmuus kasvanut sadalla prosentilla! Kuulostaa hienolta, vai mitä? Tarkemmin katsottuna: vuonna 2009 kisasimme 42 virallista kisaa ja saimme kaksi tulosta, joista toinen oli nolla. Tänä vuonna olemme pyörähtäneet radalla saman verran, mutta tuloksia olikin jo neljä, joista yksi nolla. Eli summa summarum, kahdeksankymmentäneljä kisaa, kuusi tulosta. Siinä lyhyesti meidän virallinen kisaura tähän mennessä. Voisi kuulostaa aika masentavalta. Ja kyllä se noin numeroiden perusteella onkin.  Mutta tilastot eivät kuiteskaan kerro kaikkea.

Kun aloitimme kisauran pari vuotta sitten, arvasinkin, että meille tulee melkoinen hyllyputki. Mutta että näin pitkä! Ensimmäinen vuosi meni kisaamista treenatessa ja Taben kisahermojen kokoamisessa. Tänä vuonna ollaan sitten kehitetty oikean viretilan löytämistä ja ylläpitämistä, toisin sanoen stressitason laskua. Ja aika pitkälle ollaan päästykin. On alkunut jo tuntua siltä, että olemme oikeasti kilpailemassa. Että Tabe on mennyt sinne, minne olen sen ohjannutkin. Että syyllinen hylätylle radalle löytyy peiliin katsomalla. Niin sen pitää ollakin. Silloin tuntuu mukavalta, vaikka harmittaakin omat virheet.

Nyt meillä on ollut muutaman viikon totaalitauko agilitystä johtuen sitkeästä flunssasta. Mutta heti loppiaisen jälkeen lähdetään Ahvenanmaalle ja siitä se kisavuosi taas pyörähtää käyntiin. Yksi nolla puuttuu luokkanoususta. Olisi mukavaa käynnistää uusi vuosi heti luokkanousulla. Tähtäämme siihen!  Mutta joka tapauksessa, ensi vuoden tavoitteena on lopultakin nousta ainakin kakkosiin, toivottavasti kolmosiinkin. Vahvistamme kontakteja ja edelleen paneudumme hermojen hallintaan, sekä Taben että omieni. Ja pidetään kivaa, mutta ei liian kivaa.

Näissä mietteissä toivotan kaikille Hyvää Joulua!