Helleilta Purinalla. Siinäpä ne tärkeimmät. Käytiin siis kokeilemassa Taben kanssa, miten käy agility Laamasen radoilla. Etukäteen arvelin sitä haastavaksi, mutta en ehkä niin haastavaksi, miksi se osoittautui.

Ensinnäkin, luvassa oli siis lämmin ja pitkä ilta. Kisat olivat kolmosille viralliset ja etukäteen ilmoittautuneita oli nelisenkymmentä. Laskeskelin, että turha meidän on mennä sinne notkumaan liian aikaisin: epäviralliseen osuuteen osallistuvat juoksevat kisaavien jälkeen, joten meidän vuoro olisi aikaisintaan puoli kahdeksan maissa. Joten aattelin odotella rauhassa kotona ja ilmestyä paikalle vasta, kun kisat ovat käynnissä. Näin teinkin.

Katselin kaikessa rauhassa kolmosluokkalaisten ratoja ja juttelin agituttujen kanssa. Kun viimeinen virallinen starttaaja oli lähdössä kuulutettiin, että seuraavana valmistautuu kisaan epävirallisesti osallistuvat. Siis mitä! Meille ei ollutkaan omaa rataantutustumista, kuten aiempina iltoina: tällä kertaa rataantutustumisissa oli kyllä ollut kaksi ryhmää, mutta epävirallisesti kisaavat tutustuivat jälkimmäisessä ryhmässä.

No, olin kyllä katsellut rataa jo sillä silmällä, mutta A:n takana olevat hypyt olivat jääneet epäselviksi. Olin ajatellut paneutua niihin sitten rataantutustuessani, samoin lähtöön, jossa oli ehkä vähän hankala keppikulma. Tämä jäi siis aatokseksi. Sain kuitenkin luvan tutustua rataan kahden minuutin ajan, mutta ehdin sen hädin tuskin käydä sen kerran läpi. Ongelmakohdat jäivät avoimiksi.

Ei muuta kun tohinalla Taben kanssa kehiin. Kaikki alkurutiinit jäivät tekemättä, joten melko valmistautumattomina mentiin, Ja sen kyllä sitten huomasikin. Kuvitelmani kuuliaisesta ja käsissä pysyvästä agiborderista sulivat sen siliän tien. Tabe pysyi kyllä lähdössä ja meni kepit oikein, mutta jätti sitten toisen kepin väliin. Palautin sen keppien alkuun ja Tabe näytti vanhaa kunnon taabetustaan. Teki toki sitten kepit, jonka jälkeen sivuutti seuraavana olleen pituuden ja pujahti A:n alta menevään putkeen. Tätä olin kyllä pelännytkin, mutta aattelin, josko sittenkin olisin ehtinyt ohjaamaan sen putken suun ohi. Mutta kun Tabe jätti pituuden väliin, ei minulla sitten ollut enää mitään mahdollisuuksia.

Putken jälkeen Tabsu paineli A:n ja lähti luvatta kontaktilta! Tästä sai sitten palkaksi HYIn, mutta aattelin kuitenkin teettää sillä kunnon A;n. Vaan mitä aatteli Tabe? Putkeeeeen!!!!! Ei siis korvia koiralla, kun putki oli tarjolla. Tein pikaisen muutoksen suunnitelmaani ja päätin ohjata vielä loppusuoran: hyppy, keinu ja hyppy. Ja nyt sitten keinu tehtävä kunnolla! Ja tekihän se. Seisoi niin kuuliaisena ja lähti vasta luvalla.

Joten siinä meidän rata lyhykäisyydessään. Tätä tää on. Siis just tätä! Välillä taivaissa, sitten kunnon tömähdys ja ollaan pyllyllään taas maan pinnalla. Mimmiltä sain vielä moitteet siitä, että annoin Tabelle niinkin paljon mahdollisuuksia törmäillä. Kysyi mokoma vielä, mitä olisin tehnyt, jos Tabe ei olisi suorittanut keinua kunnolla! Vastasin hämmentyneenä, etten ollut edes ajatellut moista mahdollisuutta. Niin varmasti kuitenkin uskon HYIn kaikkivoipaan voimaan.