Viiden tunnin aikaero helpottaa elämää. Ei mitään ongelmia aamuheräämisissä. Paitsi että jos menen normaaliin aikaan nukkumaan, herään tikkana kahden-kolmen välillä. No, ratkaisu tähän on ollut, että olen nyt mennyt puolen yön aikaan nukkumaan. Tällöin unet ovat loppuneen viiden maissa.

Oltiin Taben kanssa treenaamassa. Tabe oli taas tosi ihana. Että tykkään Kontakteilla tosin on vähän ongelmia. Tuppaa himmaamaan hyvissä ajoin ennen kontaktia ja lähenee sitten pikkuhiljaa muutama sentti kerrallaan kohti kontakitipintaa ja onohvia. Tämä siis silloin, jos kontaktin alla ei ole lätkää. No, kisoissahan sitä ei ole. Joten päätin, että aletaan treenaamaan alastuloa ilman lätkää. Tästä innostuneena tehtiin jo tänään, aikaisin kun heräsin, muutama harjoitus kotona laudalla: asetin laudan toisen pään tuolille ja nostin Taben laudalle. Sen jälkeen sanoin läppä-käskyn. Tyttö otti pari askelta ja pysähty. Katseli ihmeissään, kun alhaalla ei ollut mitään lätkää. Tarjosi laudalla istuntaa, maahanmenoa. Katsekontakti oli tiukka. Mitä ihmettä se mamma nyt haluaa. Lopulta uskalsi asettaa etutassut lattialle ja saman tien palkka. Toinen kerta vielä meni empiessä  mutta jo kolmannella ymmärsi yskän ja tarjosi saman tien oikeaa asentoa. Tätä tullaan nyt treenaamaan päivittäin kotona.

Olin tosiaan tyytyväinen Tabeen, mutta itseeni ei. Oma liikkumiseni on aika surkeaa. Lisäongelmia tuottaa tuo venähtänyt reisi, joka ensi juoksuaskeleella muistutti, ettei  se vielä ole kunnolla parantunut. Toisessa jalassa puolestaan polvi ongelmoi. Oireili jo kovasti reissullakin. Taisin satuttaa sen aaltojen kanssa leikkiessäni. Joten onhan se tavallaan tasapainoa sekin, kun molemmissa jaloissa tuntuu kipuja liikkuessa. Saas nähdä, miten mamma nilkuttaa sunnuntain jälkeen. Ollaan meinaan menossa kisaamaan Hyvinkäälle.