Onpa aika kiitänyt sitten viime kirjoituksen. Syksy hurahtanut jo hyvään vauhtiin. Marraskuu! Kohta on joulu!

Käytiin toissa viikonloppuna isännän kanssa pyörähtämässä Tallinnassa. Katsastettiin Viru-hotelli. Ei ollut meikäläisen makuun, vaikka sinänsä hyvä sijainti, siisti business-luokan huone, ystävällinen palvelu. Mutta jotain puuttui. Tai oli liikaa. Kiva reissu ja sääkin oli ok. Mukavinta on kierrellä vanhaa kaupunkia aivan aamusta ennen kuin kadut täyttyvät turisteista. Kaikessa rauhassa.

Viime viikonloppuna käytiin Taben kanssa pyörähtämässä kisaradalla Purinalla. Tulokseksi saatiin kaksi kertaa hyl. Yllätys, yllätys  Ensimmäisen kerran oltiin virallisissa kisoissa Purinalla. Olen ihan tietoisesti karttanut ko. hallia niin naapurissa kun onkin. Purinan sisäkentän pitkä sivu on tuntunut turhan haasteelliselta Tabelle. Tai siis minulle. Siellä kun on tapana pitää koiria ihan kentän reunalla kannustamassa lajitovereitaan. Ja meidän Tabe kun saattaa ottaa kannustuksen haasteena. Tätä siis olen pelännyt.

Ensimmäinen rata meni pieleen heti alusta, kun Tabe karkasi lähdössä. Ei ole montaa kertaa sitä tehnyt, joten en osannut edes odottaa sitä tapahtuvaksi. Syrjäsilmältä vain näin, kun jokin ruskea rusakon kokoinen karvaturri vilahti ohitseni. Olisi varmaan pitänyt keskeyttää koko rata, mutta epätoivoisena aloin tavoitella koiraa ja saada sitä etenemään numeroiden mukaan. Alkurata meni siis räpellykseksi, loppupuoli paremmin. Paitsi että  kepeille tultaessa oli hyppy kohti radan reunaa ja siellä oli odottamassa valkoinenpaimenkoira. Se oli liikaa Tabelle, joka ryntäsi rajan toiselle puolelle sanomaan RÄYH ja palasi sitten yhtä nopeasti takaisin radalla. Hetken pelkäsin, että nyt se tapattaa itsensä. Onneksi valkkari oli rauhallisempaa sorttia eikä tainnut edes tajuta tätä pikahyökkäystä. Tämän jälkeen oli kepit, jotka Tabe suoritti mallikkaasti loppuun asti ja siitä sitten hieno loppusuora. Eli kaiken kaikkiaan ihan kohtuullinen suoritus lukuun ottamatta alkua ja pikasyöksyä katsomon puolelle.

Toiselle radalle lähdettiin ensimmäisinä. Tabe oli tosi hyvässä vireessä ja hyvin kuulolla. Pysyi hienosti lähdössä ja kulki radan kokonaisuudessaan hyvin ohjauksessa. Harmi vaan, että ohjasin sen esteen ohi ja seuraavalle esteelle. Siitä hyl. Ja kepit! Ne tehtiin taas niin hienosti! Saatoin jopa jättää sen suorittamaan keppejä itsenäisesti siirtyen itse seuraavalle hypylle. Toisin sanoen tein kuten treeneissäkin: en jäänyt vierelle varmistelemaan vaan luotin koiraan ja annoin sille tilaa tehdä keppejä.

Että oli hyvä fiilis radalta tultaessa. Vasta myöhemmin alkoi harmittaa, että olishan tuosta voinut nollan ottaa ohjaamalla tarkemmin. No, ensi kerralla sitten.