Maailma on ihmeellinen asia ja vakuutusmaailma vielä ihmeellisempi. Kerronpa esimerkin: Mimmiltä revähti reisi muutama viikko sitten Hyvinkään kisoissa. Mutta ei hätää, onhan olemassa sporttivakuutus. Joten kiikutin tytön seuraavana päivänä Dextraan tutkittavaksi. Ja niin kuin oletus oli, kyseessä oli revähdys. Ultraääni tämän varmisti. Kipulääkettä, kylmää, lepoa ja ajan myötä venyttelyä ja liikkumista. Ja ei kun vahinkoilmoitus Pohjolaan.

Pohjolasta tuli parissa viikossa vastaus: kyseessä ei ollut sellainen vamma, joka kuuluisi sporttivakuutuksen piiriin. Ei siis mikään urheilutapaturmaTämä oli siis vakuutusyhtiön tulkinta. Aloin saman tien suunnitella valituksen tekoa. Pitäisikö kertoa, mitä agility on? Että siinä jotkut menee kovaa ja siinä saattaa olla jopa äkillisä liikkeitä, joissa voi tapahtua venähdyksiä saati revähdyksiä. Pitäiskö tehdä tarkempi selostus kisatilanteesta, hankkia todistajalausuntoja tai jopa lähettää tapahtumasta kuvattu video.

No, nyt kävi sitten niin, että en ennättänyt suunnitelmaa pidemmälle, kun Mimmin postiluukku jälleen kolahti ja toi tullessaan vakuutusyhtiöltä ilmoituksen, jossa edellinen päätös pyörrettiin ja luvattiin sittenkin korvata kaikki kulut hakemuksen mukaisesti. Mikä lie kääntänyt vakuutusvirkailijan pään? Oliskohan sitä keskusteltu aiheesta kahvikupin ääressä, että mitähän tuo agilitykin on? Tiedä häntä, pääasia että tuli järkevä korvauspäätös. Ei sitä sittenkään turhaan makseta seitsemän euron ja viidenkymmen sentin vuosimaksua sporttivakuutuksesta