Joo ei todellakaan oo vielä napsahtanut. Pari viikonloppua vierähtänyt ja neljä starttia. Jokaisesta taas tuloksena hyl. Kuinka ollakaan! No, sitten selitykset.

Kisapaikkana Purina. Olen kehittänyt itselleni jonkinlaisen Purina-fobian. Se pitkä sivu tuntuu jotenkin haasteelliselta, vaikka ei nyt viime kisoissa olekaan aiheuttanut meille yllätyksiä. Mutta kuitenkin, aina pieni jännitys. Varsinkin, jos rata ohjautuu kohti kisanauhaa tai edessä on pitkä loppusuora kisanauhan viertä pitkin. Miksei kukaan järkkää kisoja niin, että käytössä olisi Purinan umpiperä? Tai miksei sinne voisi laittaa edes jonkinlaista, vaikka matalaakin suoja-aitaa? No totta totta, koiran on pysyttävä rata-alueella, mutta kuiteskin. Tunnelma hallissa on varsinkin minikoirien aikaan usein aika kakofoninen!

Onneksi Tabe on kuiteskin pysynyt rata-alueella viime radat. HSKH:n parin viikon takaiset kisat ovat vain haalea muisto. Sen verran jäi mieleen, että ensimmäisellä radalla jätti viimeisen kepin pujottelematta, ja rata jäi siihen. Toisella radalla tapahtui sitten sitä sun tätä, mutta viimeinen niitti oli minulle melko mahdoton loppusuora, missä lyllersin kilometrin koiran takana ja yritin epävoivoisesti saada sen vielä hyppäämään renkaan. Ei onnistunut, ei!

Eilen sitten oli vuorossa ATD:n kisat. Radat olivat molemmat ihan kivoja Taben mentäviä. Ensimmäinen rata tosin oli lähinnä juoksusellainen, joten ei ehkä ihan lemppari, mutta ei välttämättä ihan mahdoton. Tabe oli hyvässä vireessä lähdössä, pysyi hyvin paikallaan ja lähti luvalla. Mutta neljän hypyn suora kiihdytti tytön nollasta sataan hetkessä ja edessä olevalta A:lta sitten otettiin kielto, roiskaisi A:n rumasti ja keinulta poistui ennen kontaktia sivuun. Annoin vielä nämä anteeksi, mutta kun jätti kepit puoleen väliin, mittani täyttyi ja Tabe päätyi syliin ja häkkiin ja jääkaudelle.

Käytiin lenkillä syvän hiljaisuuden vallitessa. Tabe yritti hakea kontaktia tökkimällä kuonollaan kättäni, mutta jätin huomiotta. Vastaan tuli useampikin koira, mutta pieni nykäisi pannasta ja koirat ohitettiin nätisti remmi löysällä. Palautin Taben häkkiin edelleen puhumatta mitään.

Odottaessamme vuoroa Tabella oli herkeämätön katsekontakti. Ei vilkaisuakaan radalla tai muihin koiriin. Teki pikku temppuja ja istui kurrena vieressäni. Rata alkoi hyvin kunnes neljäntenä esteenä oli keinu: hyppäsi taas sivulle, jolloin päätin, että nyt se tehdään oikein! Palautin keinulle (hyl), hyppäsi sivulle. Palautin uudelleen ja teki lopulta sen oikein. Tiesin, että nyt pitäisi poistua radalta, mutta mikä lie pikku piru iski ja ajattelin kokeilla, voitaisko jatkaa (kyllä nyt vähän hävettää). Ei voitu jatkaa, vaan tuomari asettui topakasti eteen ja käski ulos radalta. Oikein teki, näinhän se pitääkin. Vieläkin nousee puna poskiin, kun ajattelen tottelemattomuuttani. Nyt sitten vain keinutreeniä AgiTokolassa ennen ensi viikon kisoja. Ja luulenpa, että kokeilen jääkautta jo ennen ensimmäistäkin rataa.

Että silleen. Ja pikkujuttu vielä: puolitoista viikkoa ja - 2,8 kg!