Sadas startti tuli ja meni, 16.4. Lohjalla Muijalassa, ilman merkittävämpää tulosta. Tai itse asiassa ilman tulosta. HYL ja toinenkin HYL. Ensimmäisen radan keskeytin, kun Tabe loikkasi A:lta, toisella radalla oli klassinen putken väärä pää. Mutta toinen rata olikin sitten paljon parempi. Paitsi että Tabsu loikkasi A:lta, mitä en huomannut ennen kuin videolta. Sen verran olin täpinöissä kivasta radasta. Perhanan koira!

Seuraavana päivänä sitten Kirkkiksellä tehtiin ratoja samaan malliin, eli kontakteilla kontattiin. Joo, se on siis meidän ongelma tällä hetkellä. Vielä varmuuden välttämiseksi käväisin viime keskiviikolla HSKH:n epävirallisissa kokeilemassa kontakteja. Muusta radasta viis! Ja se olikin sen näköistä haahuilua. Eikä ne kontaktit toimineet sielläkään. Miksi ihmeessä olisivatkaan? Mitään merkittävää ahaa-elämystä en sen paremmin minä kuin Tabekaan oltu koettu. Tosin tällä kertaa Tabe teki kontaktit, kun palautin sen esteelle lennon jälkeen. Mutta eihän sen niin pidä mennä, että ensin tehdään niin kuin tuntuu kivalta, ja sen jälkeen niin, kuin mamma käskee. Tuo ensimmäinen vaihe täytyy karsia pois.

Joten siinä ratojen jälkeen käväisin BAT:n kentän puolella juttelemassa Mimmin ja Jannen ja Mellen ja Katin ja jonkun muunkin kanssa. Mitähän pitäis tehdä? Tultiin siihen tulokseen, että koska Tabe tekee treeneissä erittäin harvoin jos koskaan kontaktivirheitä, on nyt sitten mietittävä, miten saada kisa- ja treenitilanne muistuttamaan toisiaan. Tätä pohdiskellen ajelin melko hämmentyneenä kotia kohti.

Ja ajatus kypsyi, liekö alitajunta tehnyt töitänsä yöllä. Joka tapauksessa eilisissä, torstain treeneissä sitten päätin kokeilla toisenlaista treenitilannetta. Tähän mennessä olen rauhoitellut Tabea ennen radalle menoa, kuten kisoissakin, teettämällä pikku juttuja. Pitämällä koko ajan kontaktia. Tällä tavalla olen saanut sen pysymään kohtuullisen rauhallisena. Treeneissä tämä toimii, kisoissa yleensä lähtöön asti, jonka jälkeen Taben kisavire nousee potenssiin. Ja sitten mennään, joskus hyvin ohjauksessa, jos itse olen ajoissa. Joskus huonommin. Ja kuten sanottua, kisoissa liidetään iloisesti kontaktipinnan yli.

Mutta siis eilen. Olin sopinut treenikavereiden kanssa, että pidän Tabea kentän reunalla katsomassa muiden menoa ja kuumentumassa kiehumispisteeseen. Sitten otan sen radalle, ja jos tekee kontaktivirheen, otan pois radalta. Ensimmäisen koiran jälkeen Tabe omalla vuorollaan lähti keinulta ilman lupaa ja pongasi seuraavat esteet. Lopetin ohjaamisen, mutta olin ilmeisesti kuitenkin myöhässä. Nappasin sen syliin ja lähdettiin radalta. Pikku kierros ja palattiin radan reunalle.

Toinen koira radalla ja Tabe räkyttämässä. Meidän vuoro: keinu meni ok, mutta A:lta Tabe loikkasi, kuten olin toivonutkin. Karjaisin HYI, ja otin kiinni, mutta vieläkään en ehtinyt ennen seuraavaa estettä. Näin jatkettiin kolmannen ja neljännen treenikaverin kanssa. Neljännellä kerralla Tabe loikkasi edelleen A:lta ja livahti putkeen, mutta HYI ilmeisesti tehosi. Sen verran nolon näköisenä tuli ulos putkesta.

Viides koira radalle ja alkoi  sama peli kehän laidalla. Sitten meidän vuoro. Tabe teki hienon pysähdyksen A:lla ja sai ruhtinaalliset kehut ja luvan kanssa putkeen. Juttu uusittiin ja taas hieno kontakti! Perään vielä nätti puomin alastulo!

Oltaiskohan me nyt avattu joku solmu Tabsun aivoissa? Rikottu treenimalli ja toivottavasti tulee toimimaan myös kisoissa. Tätä treeniä aion jatkaa kunnes homma toimii. Ongelmahan on ilmeisesti ollut se, että vaikka Tabe on radalle mentäessä ollut rauhallinen, kisasuorituksen alkaessa vire nousee ja ollaankin jo aivan toisenlaisessa tilanteessa. Usein hyvin rauhoitettu tila häviää jo siinä vaiheessa, kun Tabe näkee edellisen koiran viimeiset esteet. Joten täytynee lähteä liikkeelle siitä, että treenit tehdään myös kisavireessä.

Maanantaina mennään sitten Ojankoon epävirallisiin testaamaan kontakteja. Ja huutia minulle, jos en noudata päätöstäni vaatia kunnollisia kontakteja!